Kotien pihoista, metsien ja niittyjen reunamilta löytyy valtavat määrät villiyrttejä eli hortia: voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, maitohorsmaa, käenkaalia, pieniä koivunlehtiä ja pieniä pihlajansilmuja. Syötäviä lajeja on satoja, joten aloita tutustuminen helpoimmista tutuista villiyrteistä.

Voikukka lienee Suomen tunnetuin villiyrtti. Se pongahtaa esiin heti keväällä ensimmäisten kasvien joukossa ja jatkaa satoisana aina syksyyn asti. Kitkennästä voikukka vain innostuu. Pienet uudet voikukan lehdet tunkeutuvat esiin muutamassa päivässä. Suurin osa meistä on pitänyt tätä viheliäisenä rikkaruohona. Pienet pyöreälehtiset voikukan lehdet ovat pehmeimpiä maultaan, poimi mieluiten niitä. 

Ketunleipä sekä vuohenputki ovat usein myös helppoja aloittelijalle. Ketunleivässä on mukavan kirpeä maku ja vuohenputki sopii hyvin salaattipohjaksi. Kannattaa aluksi etsiä reseptejä, joihin villiyrttejä on käytetty vain osana reseptiä. Näin niiden maku ei ole niin voimakas ja totuttelu on helpompaa.

Puhdista villiyrtit heti poiminnan jälkeen ja huuhdo ne hyvin juoksevalla kylmällä vedellä. Kuivaamalla saat villiyrtit myös pieneen tilaan. Kätevin kuivaamiseen on pieni kuivuri. Jos sitä ei ole, hyviä paikkoja kuivata ovat 50 asteinen uuni - luukku raollaan tai lattialämmitetty lattia - paperin päällä. Voit myös kuivattaa yrttejä kimpussa, jonka sidot narulla yrttien varsista roikkumaan. Paksulehtiset yrtit kuivuvat ohutlehtisiä hitaammin. Villiyrttien kuivaus sopii varsinkin yrttiteetä varten.