Innostu luonnonyrteistä

Kotien pihoista, metsien ja niittyjen reunamilta löytyy valtavat määrät luonnonyrttejä eli hortia: voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, maitohorsmaa, käenkaalia, pieniä koivunlehtiä ja pieniä pihlajansilmuja.

Kun opit tuntemaan nämä, omaat hyvän alun hortatuntemukselle, josta on hyvä jatkaa. Syötäviä lajeja on satoja. Suurin osa luonnonyrteistä jää käyttämättä, lieneekö syynä pelko siitä, että luonnonkasveja ei tunneta tarpeeksi hyvin. Aloita tutustuminen helpoimmista tutuista luonnonyrteistä.

Luonnonruoka, luonnonantimet, villiruoka, villiyrtit, horta, luonnonkasvit, luonnonyrtit, paljon nimiä samalle asialle, jotka nousevat otsikoihin joka kevät. Näitä otsikoita silmäillessä saattaa helpolla seurata epäluulo – uskallanko poimia, mistä poimin, tunnenko varmasti luonnonyrttejä ja miten niitä käytän. 

Aloita helpoimmasta: voikukka lienee Suomen tunnetuin luonnonyrtti.

Se pongahtaa esiin heti keväällä ensimmäisten kasvien joukossa ja jatkaa satoisana aina syksyyn asti. Kitkennästä voikukka vain innostuu. Pienet uudet voikukan lehdet tunkeutuvat esiin muutamassa päivässä. Suurin osa meistä on pitänyt tätä viheliäisenä rikkaruohona. Pienet pyöreälehtiset voikukan lehdet ovat pehmeimpiä maultaan, poimi mieluiten niitä. Katso tästä vinkki vuosi sitten tekemiini Voikukkatorttuihin.

Entäpä luonnonyrttien maku, sekin saattaa epäilyttää – ”kuka ruohoa syö?” Kannattaa aluksi etsiä reseptejä, joihin hortaa on käytetty vain osana reseptiä. Näin maku ei ole niin voimakas ja totuttelu on helpompaa pikkuhiljaa. Kokeile tekemääni maistuvaa hortapizza-reseptiä, jossa luonnonyrtit ovat vain osa pizzan täytettä.

Useimmilla luonnonyrteillä alalajeja on tajuttoman paljon. Tätä myötä makueroja on lajien myötä runsaasti. Myös hortien lehtien iällä on merkitystä makuun.

Pienet silmut tai nuoret lehdet antavat pehmeimmän maun.

Sama juttu on toki monilla muillakin kasveilla, näin on myös salaatilla, tomaatilla ja porkkanalla. Poimintapaikalla on myös merkitystä. Varjossa kasvaen luonnonyrtti ei tule niin karvaaksi kuin auringon paahdetta nauttinut kanssatoverinsa. Jos haluat edellä mainittujen vinkkien lisäksi oikein kovasti vältellä karvautta ja kitkeryyttä, poista lehdistä paksummat ruodit ja kukista vihreät osat. Monien luonnonyrttien maku sopii hyvin pestoon, tässä pesto on suunniteltu muutenkin huokeista aineista, sillä kalliit pinjansiemenet ovat korvattu kauraleseellä: Hortapesto. 

Antioksidantteja on sitä enemmän, mitä karvaampi on maku.

Karvaudella on positiivinen kääntöpuoli. Valitse itsellesi sopivin maun ja terveyden kombinaatio. Itse käytän sekaisin erilaisia luonnonyrttien osia, mutta lisään ohjeisiin muutakin kuin luonnonyrttejä. Kokeile lettuihin luonnonyrttitäytettä. Taitavasti suunniteltu resepti poistaa suurimmat kitkeryydet. Muista toki luonnonkasvien todellisuus. Kun suunnittelen reseptin, saan sille tietyn luonnonyrtin maun, joka peilaa oman pihani juuri sillä kertaa poimimieni luonnonyrttien makua. Jos teen toisella kertaa saman reseptin mökkimaaston luonnonyrteistä, tuotos saattaa maistua erilaiselta, johtuen juurikin lajikkeista, iästä, kasvuolosuhteista jne.

Kokeile luonnonyrttien monipuolisia makuja smoothiessa, saat eri luonnonyrteistä erilaisia makuvivahteita.

Katso suunnittelemani resepti nuorille voikukan, siankärsämön ja maitohorsman lehdille tästä. 

Jokamiehenoikeudet ovat Suomessa ainutlaatuiset. Ruohovartisia kasveja, sieniä ja marjoja saat poimia melkein mistä vain ravinnoksi, kun et loukkaa toisen pihapiiriä. Puunsilmujen, -kerkkien, -lehtien, -kukkien ja -marjojen kanssa on oltava tarkempi. Niihin tarvitset joko oman pihan tai metsän tai maanomistajan luvan. Kerää hortat luonnon keskeltä, ei siis teollisuusalueilta tai tienvarsilta liikenteen pölystä. 

Puhdista luonnonyrtit heti poiminnan jälkeen. Tutkiskele, että joukossa ei ole muita pihan ruohoja. Nosta luonnonyrtit ja huuhdo ne hyvin juoksevalla kylmällä vedellä.

Jos hortissa on pieniä ötököitä, jätä luonnonyrtit kylmään veteen noin 10 minuutiksi, jolloin mahdollisesti pienimmätkin ötökät löytävät tiensä pois hortista.

Säilö luonnonyrttejä kevään pieninä hentoina kasveina. Helpointa on pakastaa niitä, tällöin maku ja värit säilyvät parhaiten. Tee pakastus yleisiä säilöntäsääntöjä noudattaen. Paras tulos syntyy, kun keräät hortat aamulla, puhdistat ja huuhdot hyvin nopeasti kuumassa vedessä ja pakastat kokonaisina lehtinä ja kukkina pakastusteholla. Tai paista silmut nopeasti öljyssä ennen pakastamista.

Kuivaamalla saat luonnonyrtit pieneen tilaan. Puhdista lehdet ja kuivaa ne. Kätevin kuivaamiseen on pieni kuivuri. Jos sitä ei ole, hyviä paikkoja kuivata ovat 50 asteinen uuni - luukku raollaan tai lattialämmitetty lattia - paperin päällä. Voit myös kuivattaa yrttejä kimpussa, jonka sidot narulla yrttien varsista roikkumaan. Paksulehtiset yrtit kuivuvat ohutlehtisiä hitaammin. Luonnonyrttien kuivaus sopii varsinkin yrttiteetä varten.

Tässä blogijutussa olen käsitellyt luonnonyrttien perusteita. Hieman pidemmälle innostuneille voin lämpimästi suositella tätä herkullista juustokakkua, jossa on runsaasti luonnonyrttejä.

Vehreää kevättä kaikille blogini seuraajille!

Lisätietoja löydät Opetushallituksen luonnonyrttioppaasta, Sami Tallbergin Villiä Vegeä-kirjasta, Raija Kivimetsän kirjasta Hulluna Hortaan sekä Suomen luonnon Internet-sivuilta.

Nämä lähteet ovat olleet tämän jutun tietopankkina oman tieto-taitoni lisäksi.