Moderni Tarte Tatin

Moderni Tarte Tatin

Tarte tatin on kiistatta yksi ranskalaisen keittiön tunnetuimmista jälkiruuista. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan omenaisesta keikauskakusta. Yleisesti kerrotuimpien tarinoiden mukaan se sai – kuten niin moni muukin ruokalaji – alkunsa vahingossa. Syntytarinoita on monta, mutta ne kaikki ajoittuvat 1880-luvulle.

150 kilometriä Pariisista etelään sijaitsee Lamotte-Beuvronin kaupunki. Kaupunkia ympäröivät metsät ovat tunnettuja yhtenä Ranskan parhaimmista metsästysalueista, ja varakkailla pariisilaisilla on jo vuosisatojen ajan ollut tapana suunnata sinne metsälle. Metsämiesten suosiossa oli eritysesti kaupungin keskustassa sijaitseva Hotel Tatin, jota pyöritti kaksi siskosta, Stéphanie ja Caroline Tatin. Sisarruksista vanhempi, jo yli neljäkymppinen Stéphanie vastasi keittiöstä, nuoremman Carolinen hauskuuttaessa asiakkaita salin puolella. Tähän asti legendat tarte tatinin synnystä ovat yhteneväisiä.

Yleisimmin kerrotun tarinan mukaan eräänä päivänä nuorempi sisar Caroline joutui (syystä tai toisesta) tuuraamaan keittiössä. Hän yritti valmistaa omenapiirasta, mutta pisti sen uuniin väärin päin. Kertomuksen toisessa versiossa syypää oli Stéphanie, joka poltti kiireisessä keittiössä omenapiiraan ja yritti pelastaa tilanteen levittämällä taikinan piirakan päälle ja paistamalla sen nurin päin loppuun. Oli kumpi tahansa siskoksista sitten vastuussa tekosesta, asiakkaat rakastuivat uuteen jälkiruokaan välittömästi. Piirakasta tuli nopeasti hotellin nimikkoannos.

Molemmat tarinat ovat ihania ja ah niin ranskalaisia. Kyynikon on kuitenkin todettava, että alueella tunnettiin omenainen keikauskakku tarte solognote jo paljon ennen siskoksien aikaa. Leipurijumala Antonin Carême mainitsee sen nimellä gâteau renversé jo vuonna 1841 julkaistussa Pâtissier Royal Parisien -kirjassaan. Tatinin siskokset eivät tosin koskaan väittäneetkään reseptiä omakseen, eivätkä itse nimenneet piirastaan tarte tatiniksi. Siitä olivat vastuussa vasta myöhemmät polvet, ennen kaikkea Ranskan yksi kuuluisimmista ruokakirjailijoista Curnonsky, joka esitteli tarte tatinin pääkaupungin herkkusuille 1920-luvulla.

Härskein yritys omia edes murunen kunniaa tarte tatinin keksimisestä tapahtuikin pian sen jälkeen. Pariisin kuuluisimman ravintolan Maxim’sin omistaja Louis Vaudable väitti nimittäin aivan avoimesti, että hän oli aikoinaan soluttautunut Tatinien hotelliin puutarhuriksi naamioituneena ja varastanut reseptin. Näin ollen hänen ravintolassaan tarjoiltava piiras olisi siten ainoa aito ja alkuperäinen Pariisissa. Näppärä tarina, joka ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä mies oli syntynyt 1902 ja Tatinin sisarukset vetäytyivät eläkkeelle vuonna 1906. Vaudablen olisi täytynyt olla neljävuotias toteuttaessaan hurjan tempauksensa.  

Tarte tatinista ei ole mitään alkuperäistä tai oikeaa reseptiä olemassa. Perinteisesti Ranskassa siihen on käytetty sellaisia omenalajikkeita kuten Reine des Reinettes tai Calville. Suomesta saatavista omenista siihen soveltuvat parhaiten kiinteät Granny Smith, Golden Delicious tai Royal Gala.

Katso Moderni Tarte Tatin -resepti tästä.

Plain text

  • Et voi lisätä HTML-tageja.
  • Verkko- ja sähköposti-osoitteet muuttuvat linkeiksi automaattisesti.
  • Pitkät lauseet rivittyvät automaattisesti.