Ruokavarastoja ei ole kuin hetkeksi

Yhteiskuva3

(julkaistu muokattuna Aamupostin Kolumnissa 16.9.2019)

 

Maanpuolustuskurssilla teimme case-harjoitusta, jossa tutkittiin yhteiskunnan eri osa-alueiden varautumista kriisitilanteeseen. Ruokahuoltoon tultaessa ryhmässä arveltiin, että kyllä ruoka riittää; sitähän on varastoissa yllin kyllin. Ei muuten ole. Valmista ruokaa on varastoissa pariksi viikoksi, ja siitäkin iso osa ”kumipyörävarastoissa”, eli rekoissa tien päällä. Alan toimijat pyrkivät minimoimaan varastot ja maksimoimaan niiden kiertonopeus.

 

Varmuusvarastotkin ovat nykyisin hyvin suppeat. Esim. viljaa ei kannata ylivarastoida, koska siitä ruokaa jalostavan teollisuuden prosessit joka tapauksessa halvaantuisivat, jos tuonnin varassa olevat ainesosat ja tarvikkeet loppuvat. Ja jos niitä kyetään tuomaan [ulkomailta], kyetään tuomaan myös ruokaa — jos joku sitä meille myy.

 

Mutta onhan meillä paljon tuotantoeläimiä? Kyllä, mutta nekin kasvavat pääosin viljalla ja palkokasveilla, joista osa on tuonnin varassa. Mutta tuleehan niitä lisää? Kyllä, mutta vain kerran vuodessa se mitä on kylvetty, ja jos sato onnistuu. Jos niitä ei syksyllä tule, niitä ei ole.

 

Myös globaalisti ruokajärjestelmä on häiriöaltis. Viljavarastojen riitto maailmassa on keskimäärin vain pari kuukautta. Ja uutta ruokaahan tulee vain maasta, kasveina. Jo parin kymmenen prosentin vaje globaalissa vuosisadossa aiheuttaisi vakavan ruokapulan. Ilmastonmuutoksen myötä tällaisia vuosia lienee tulossa, ehkä useampi peräkkäin. Tällöin ruokaa ei ole läheskään tarpeeksi, eikä sitä voi ilmastakaan taikoa.

 

Paitsi että ehkä voi. Suomalainen Solar Foods on kehittänyt teknologian, jolla voidaan kasvattaa proteiinirikasta syötävää bakteerimassaa, jonka appeeksi riittää ilma ja sähkö. Ruuan tuotanto ilman maatalouttakin on siis mahdollista, ja tälle mahdollisuudelle tulee tarvetta, jos sadot supistuvat —  ja kun ruuan tarve väestönkasvun myötä joka tapauksessa kasvaa vielä ainakin ensi vuosisadalle asti.

 

Sisäviljelyssäkin on mahdollisuuksia, mutta siitä ei ole makrotason ratkaisuksi; tarvittavia volyymeja ravintoaineita ei pystytä tekemään kasvien tai kalojen kasvatushalleissa. Hyönteisruuassakin on mahdollisuuksia. Myös uudet geenieditointitekniikat mahdollistaisivat nopean kasvinjalostuksen, jolla muuttuviin olosuhteisiin sopivia satoisia kasveja voitaisiin kehittää, mutta EU:n nykyinen lainsäädäntö pitkälti estää tällaisen kehittämisen. Maailman ruokajärjestelmä kuitenkin vaatii radikaaleja muutoksia ja uusia innovaatiota.

Plain text

  • Et voi lisätä HTML-tageja.
  • Verkko- ja sähköposti-osoitteet muuttuvat linkeiksi automaattisesti.
  • Pitkät lauseet rivittyvät automaattisesti.