Italialainen ohrakeitto - Zuppa di Orzo

Zuppa di Orzo

Ohra on yksi maailman vanhimpia viljeltyjä viljakasveja, jota Suomen alueellakin on viljelty jo tuhansia vuosia. Ohra oli Suomen tärkein ruokavilja aina 1800-luvulle saakka, jolloin ruis nousi ohran ohi maamme tärkeimmäksi ruokaviljaksi. 

Ohra viihtyy viileässä, joten se on nykyään etenkin pohjoisempien alueiden viljelykasvi, mutta aikaisemmin ohra oli merkittävä viljelykasvi myös etelämmässä, kuten Lähi-Idässä ja Etelä-Euroopassa. Ohraa on käytetty historian aikana niin valuuttana kuin uskonnollisena symbolinakin, mutta ennen kaikkea se on ollut ihmiselle olennainen ravinnon lähde. 

Kuten muuallakin etelässä, Italiassakin ohra (ital. orzo) on saanut väistyä monien helpommin viljeltävien ja paremman sadon tuottavien kasvien tieltä. Maan pohjoisemmissa osissa ohraa kuitenkin viljellään ja käytetään edelleen melko yleisesti. Parhaiten italialaisista ohraruuista tunnetaan ehkä Friulin alueelta kotoisin oleva orzotto, joka on risotto jossa riisi on korvattu ohrasuurimoilla. Italialainen Caf del Orzo, eli paahdetuista ohranjyvistä valmistettu kahvi on varmasti myös tuttu juoma monille  kofeiinitonta kahvivaihtoehtoa suosiville. 

Italian rajojen ulkopuolella orzotton kanssa maan tunnetuimman ohrasta valmistetun ruuan tittelistä kilpailee Trentinon ja Alto-Adigen alueelta kotoisin oleva pehmeä ohrakeitto, zuppa di orzo. Ravitsevaa ja lämmittävää keittoa syödään alueella etenkin talvisaikaan, jolloin elohopea voi painua ajoittain jopa miinuksen puolelle.

Keitto koostuu perusmuodossaan hyvin yksinkertaisista aineksista, joten siitä on helppo valmistaa erilaisia variaatioita sen mukaan, mitä aineksia sattuu olemaan käsillä. Ohrakeiton pohja on perinteinen italialainen sofritto, eli kuullotettujen kasvisten seos, joka valmistetaan sipulista, porkkanasta ja varsiselleristä. Samaista sofrittoa käytetään Italiassa esimerkiksi useiden pastakastikkeiden pohjana.

Sofritton lisäksi keitossa on yksinkertaisimmillaan vain ohrasuurimoita ja kasvis- tai lihalientä. Keittoon lisätään usein savukinkkua tai pancettaa, sieniä, erilaisia yrttejä ja sofritton lisäksi myös muita kasviksia, kuten perunaa, erilaisia kaaleja, papuja ja herneitä. 

Zuppa di orzo, 4-6 annosta

200 g Myllyn Paras esikypsytetty rikottu ohrasuurimo
1,5-2 l kasvis- tai lihalientä
1 sipuli
1 keskikokoinen porkkana
1 varsisellerin varsi
oksa tuoretta rosmariinia
suolaa
oliiviöljyä
mustapippuria
Haluttaessa: noin 200 g kypsää pancettaa tai savukinkkua

Silppua kasvikset. Kuumenna padassa 2 rkl oliiviöljyä ja kaada kasvikset pataan. Kääntele kasvikset oliiviöljyssä, säädä levy miedolle lämmölle ja anna kasvisten pehmentyä padassa. 
Kun kasvikset ovat pehmentyneet läpikuultaviksi, nosta hiukan lämpöä ja kaada ohrasuurimot pataan. Kuullota suurimoita muutama minuutti.

Sekoita pataan noin 1,5 litraa kuumaa lientä, liemen tulisi peittää suurimot. Leikkaa rosmariinin oksa kahteen palaan ja lisää palat keittoon. Anna keiton kiehua hiljalleen kannen alla 30-45 minuuttia tai kunnes  ohrasuurimot ovat pehmeitä ja kypsiä. Suurimot imevät paljon nestettä, joten tarkista ajoittain keiton tilanne ja lisää lientä tarpeen mukaan. Valmis keitto on koostumukseltaan paksuhkoa, lientä on enemmän kuin risotossa, mutta huomattavasti vähemmän kuin perinteisissä suomalaisissa keitoissa.
Tarkasta maku, poista rosmariininoksat ja mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.

Jos lisäät keittoon pancettaa tai savukinkkua, kypsennä pancetta yhdessä kasvisten kanssa tai lisää kuutioitu savukinkku kuullotettujen suurimoiden joukkoon. Tuoreita yrttejä voi lisätä suoraan sofrittoon tai valmistuksen loppuvaiheessa. Pilko muut mahdolliset keittoon tulevat kasvikset sopiviksi paloiksi ja kypsennä ne keitossa ohrasuurimoiden kypsyessä.

Tarjoa keitto oliiviöljyn, raastetun parmesan-juuston ja tuoreen italialaisen leivän kera.

Plain text

  • Et voi lisätä HTML-tageja.
  • Verkko- ja sähköposti-osoitteet muuttuvat linkeiksi automaattisesti.
  • Pitkät lauseet rivittyvät automaattisesti.