Perunapuuro

Tätä puuroa äiti keitti meille kun oltiin lapsia ja erittäin hyvää on tumman ruisleivän kanssa

NAM..! :) Tulee lapsuuden mummola mieleen..

hyvää on mutta äiti osasi sen parhaiten :)

Kun laitat jauhot, niin survottu mössö pitää kiehua (varo kuumia kuplia), muuten puurosta tulee makea! Paistettuna seuravana päivänä ja juomaksi kirnupiimä! Olen Turun saaristosta ja olen keittännyt 55 v. perunapuuroa. Se on meidän suvun suuri herkku!

Kyllä perunapuuro on hyvää. Ruisleipää ja makkaraa kyytipojaksi.

Ihana perinneruoka, nam!

Pienenä meillä Mietoisissa keitettiin usein perunapuuroa. Ruis maistui lapsenkin suussa. Voisilmä kruunasi kaiken. Paistettu voin kanssa oli myös mieleeni, vaikka olin alakouluikäinen. Ei tule koskaan laitettua, mutta nyt teen!!

Kypsennän puuron nykyisin uunissa, on tosi helppo valmistaa.

Tulee hyvää oon tehnyt tän ohjeen mukaan monet kerrat.

Onnistuuhan se varmaan noinkin, mutta minä aloitan homman ruispuuron keitolla, koska ruispuuron keittämiseen käytettävä aika ratkaisee kuinka pitkään jouttuu puuroa päivystämään. Elikkä ensin vesi kiehuvaksi ja siihen sekoitan "mutu tuntumalla" ruisjouhoja reippaanlaisesti. Saa tulla paksuhkoa. Kun puuro on saatu mukavalle alulle, niin levy suht' pienelle. Pyöräytellään vispilällä välillä, ettei jämahdä pohjaan.
Kuoritaan perunat ja keitetään pehmeiksi niukahkossa vedessä. Keitinvesi otetaan talteen. Tehdään perunoista muusi, helpoiten tasalaatuisen saa yleiskoneella. Sekoitan muusin vispilällä ja tai kauhalla ruispuuron joukkoon. Koska teen puuron sakeaksi, niin siitä saan juuri niin notkean kuin haluan käyttämällä perunoiden keitinvettä notkeuden säätöön. Lisään suolan. Tässä vaiheessa perunapuuron keitin ajasta on jo kulunut yli puolet. Nyt vaan sitten kärsimättömästi odotellaan milloin tuota maailman yksinkertaisinta herkkua pääsee nauttimaan. Kun puuron ensimmäisistä kuplista on kulunut tunti, saa aloittaa. Puuro nautitaan hartaasti voisilmän kera (menee useampikin silmä). Juomaksi käy maito. Puuroa ei pidä heittää missään nimessä pois, eikä sitä tarviste tuunaillakaan,vaan se on vielä seuraavanakin päivänä yhtä hyvää, kun sen notkistaa edellisenä päivänä talteen otetulla keitinvedellä kattilassa lämmittämällä.
Nimimerkki "Kotikokki Hannu"

Minun synnyinkodissani syötiin perunapuuroa vasta paistettuna seuraavana päivänä. Voisilmän kanssa. Isäni tahtoi aina kirnupiimää juomaksi. Sehä oli vuosisadan alussa köyhällistön ruokaa. Ja silloinhan kirnuttiin voi kotona ja piimä tuli siitä. Kaikki syötävä käytettiin hyödyksi. Niin hän se on että pulaajan ruuat on perinneruokia

Tutun oloinen lapsuus muistuu mieleen.

Äitini teki tätä herkkua ollessani pieni 60-luvulla ja nyt tuli mieliteko tehdä tätä itse (tai ainakin kokeilla :)

Lapsuudenkodissa tätä kutsuttiin Inkoon puuroksi, ihanaa oli!