Ruokablogit

Italian valtio koostuu 20:stä hallinnollisesta alueesta, jotka jakautuvat pienemmiksi maakunniksi, jotka taas jakautuvat yli 7000:ksi kunnaksi. Kuvaamaan tätä alueellista jakoa ja eri alueiden monimuotoisuutta ja ominaispiirteitä Italiassa on sanonta: "20 regioni 20 pani diversi", käännettynä "20 aluetta, 20 erilaista leipää". Leipä on olennainen osa päivän aterioita, mutta leipä on myös olennainen osa paikallista identiteettiä. Oman alueen perinneleipä on ylpeyden aihe ja paikallista leipää pidetään ilman muuta parempana kuin naapurialueiden vastaavia.

Kyläjuhlat ovat sympaattisia tapahtumia, joihin nähdään monesti paljon vaivaa. Mutta vaivalla on palkkansa: tapahtumat yhdistävät tekijöitä ja itse tapahtumissa liittävät kyläläisiä mukavaan yhteistyöhenkeen. Trendinä on nyt palata...

Macaronit olivat alun perin pikkuleipiä, joita valmistettiin italialaisissa nunnaluostareissa varhaiskeskiajalla. Ensimmäiset melko varmat maininnat ovat 700-luvulta Venetsiasta. Lähes tuhannen vuoden ajan ne toimivat luostareihin kahlittujen nunnien omana, pienenä ilona. Macaronien kaupallinen tuotanto alkoi toden teolla vasta 1700-luvulla.

Babà al rum on napolilainen ikonisen aseman omaava makeaa rommilla maustettua siirappia tihkuva leivos, joka muistuttaa hyvin etäisesti kotimaista Runebergin torttua. Leivoksen ranskalainen alkuperä on ehkä haluttu Napolissa tarkoituksella unohtaa, enemmänkin on keskitytty väittelemään siitä, mihin alkoholiin babà kuuluu kastaa. Nykypäivänä kastamiseen on hyväksyttyä käyttää tummalla rommilla tai Napolin seudulta kotoisin olevalla Limoncello sitruunaliköörillä maustettua sokerisiirappia.