Hei! Aamulla pälkähti päähän tehdä blinejä, kun oli aurinkoinen pakkaspäivä. Ei ollut kotona sellaisia aineksia, mistä yleensä olen tehnyt niitä. Ei piimää, ei jugurttia, viiliä. Ei tattarijauhoja. Maitoakin oli niukasti. Laitoin kulhoon vettä ehkä pari-kolme dl. Vesipannusta lisäsin kuumaa, jotta oli kuivahiivalle sopiva lämpötila. Lisäsin siis pussin kuivahiivaa, ripauksen sokeria hiivan ravinnoksi, muutaman kourallisen Myllyn Paras hiivaleipäjauhoja ja vatkasin vispilällä paksun lettutaikinan vahvuiseksi. Peittelin taikinajuuren. Muutaman tunnin kuluttua tuoksui jo hapantaikinalle. Lisäsin kananmunan, suolaa, tilkan maitoa ja hieman lisää jauhoja. Otin ison valurautapannun esille ja voikimpaleen. Taikina pysyi muodossaan isossa pannussakin sen kokoisiksi blineiksi kuin halusin. Taikina jäi pannulla paksuksi ja olisi tullut noita tyynymäisiä kuohkeita blinejä, mutta tykkään ohuemmista ja levittelin laittokauhalla tai lusikalla niitä litteämmiksi. Paistoin hellan viitosella, toiseksi kuumimmalla. Hidasta oli paistelu, tuntui ettei ole kuumaa, mutta kääntelin niitä kauniin ruskeiksi. Nyt luinkin, että pitää paistaa hitaasti, jotta kypsyvät myös sisältä. Voita kului huomattavasti vähemmän kuin normaalissa letun paistossa. Kumma juttu! Johtuikohan siitä, että taikina oli veteen tehty? Blinien maku on tosi hyvä ja ovat hyvän värisiä.

Olisivat kyllä kohonneet ihan pulleiksikin. Kokeilin pari jättää litistelemättä ja levittelemättä.
Ei olisi uskonut, että niin vajaista aineista tehty oli taikina, kun olivat oikein hyviä blinejä.

Näinkin voi hyviä blinejä saada aikaan. Tattarijauhojen maku nyt puuttuu, mutta muuten ihan ok.

Heikinlaaksolainen kotikokki