Keitin tuikitavallisia pikkumakaroneja vedessä ja lisäsin täysmaitoa, kun al dente -vaihe oli varmasti ohi, ja sitten koko erää vielä täysin pehmeäksi. Jätin aika sakeaksi, jolloin muuta suurustamista ei tarvitse. Suolaa ja sokeria lisäsin maistelemalla tarkoin, ettei mene kumpikaan överiksi. Eikä varsinkaan mauttomaksi, mikä on melkein pahempi juttu. Oih miten ihanaa tuli!

Tätä äitini jatkojalosti joskus paistokseksi, jota hän oli oppinut tekemään pula-ajan morsianten keittokurssilla. Hän käytti siitä juhlallista nimitystä Mukaeltu maksalaatikko. Eli em. seokseen runsaasti miedolla paistettua sipulia, rusinoita ja ehkä kananmuna. Sitten uuniin. - Niin viiskytlukulaista!

Seikku