Leipä maistuu koululaisille


Suomalaisessa yhteiskunnassa maksuton kouluruokailu on
ollut lakisääteinen jo vuodesta 1948. Alkuaikojen puuro-, velli- ja
marjakeittopainotteiset ateriat ovat vuosien saatossa monipuolistuneet.
Tarjolla on viikon mittaan vaihtelevasti lihaa, kanaa, kalaa, paljon kasviksia
sekä salaatteja. Myös erikoisruokavaliota noudattavat huomioidaan.

Leipä on aina ollut tärkeä osa täysipainoista ateriaa,
ja tulee olemaan jatkossakin.

-Ellei koulun pääruoka ole lapsen tai nuoren mieleen,
hän yleensä syö kuitenkin leipää, mikä on hyvä asia, ravitsemussuunnittelija
Anu Mikkola Kymijoen Ravintopalvelut Oy:stä kertoo.

Anu Mikkola

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamat kansalliset
ravitsemussuositukset ovat koskeneet kaikkia asiakasryhmiä, kuten
sairaaloiden
potilaiden, ikäihmisten ja kotiateriapalvelujen
ateriakokonaisuuksia.
Vuonna 2008 tarkennettiin kouluruokailusuosituksia vielä erikseen.

-Suositukset
koskevat myös leipää. Syksyllä 2010 otimme kouluruokailussa käyttöön
sydänmerkkiateriajärjestelmän, joka velvoittaa meitä käyttämään vähäsuolaisia
ja runsaskuituisia leipiä ja se on supistanut tarjontaa. Vaaleassa leivässä on
tänä päivänä äärimmäisen vähän sellaisia tuotteita, joissa suolan suositusarvo
täyttyisi, Anu Mikkola sanoo.

Sydänmerkki -leivät

Myllyn Paras -valikoimista löytyy 13 tummaa ja vaaleaa Sydänmerkki -leipää

Toiveena vähäsuolaista ja runsaskuituista

Kouluissa
on tarjolla pääasiassa päivittäin ruisvuokaleipää ja näkkileipää, joka on
edelleen hyvin suosittua lasten keskuudessa.

-Päiväkodeissa
ja esikouluissa valikoima on suurempi. Esimerkiksi keittoaterioilla tarjotaan
sämpylöitä tai moniviljaleipää. Tätä toivoisivat isommatkin lapset ja nuoret.

-Leipien
valmistajille meillä on toivomus: vähäsuolaista ja runsaskuituista, esimerkiksi
siemenillä, leseillä ja muilla lisukkeilla rikastettua leipää tarvittaisiin,
Anu Mikkola sanoo.

Mikkola
pohjaa toiveensa kouluruokailujen yhteydessä tehtyihin
asiakastyytyväisyyskyselyihin, joissa lapset ja nuoret toivovat vaihtelua
leipävalikoimaan.

-Ymmärrän,
että se on suuri haaste. Tummassa leivässä on enemmän makua, vaikka siinä olisi
vain suositusten mukainen, enintään 0,7 prosenttia suolaa. Vaalea leipä kaipaa suolaa
– tai sitten jotain muuta maistuakseen hyvältä. Kunpa
tähän ongelmaan keksittäisiin hyvä ratkaisu, hän toivoo.

Mikkola
itse käyttää kotioloissa paljon erilaisia leipiä. Leipomaan hän ei juuri ehdi,
mutta hän ostaa vaihtelevasti erilaisia merkkejä ja laatuja.

-On
plussaa, jos leipä on Sydänmerkki-leipää, mutta valitsen leipää lähinnä sen
käyttötarkoituksen mukaan. Patonki salaatin kanssa maistuu, hän naurahtaa.

Yläasteilla
ja lukioissa on usein mahdollista ostaa välipalaa. Tarjolla on täytettyjä
sämpylöitä, jogurttia ja muuta terveellistä. Ne eivät aina ole
Sydänmerkkituotteita, mutta ovat erinomainen vaihtoehto kioskilta haettaville
sipseille, karkeille ja limsoille.

-Henkilöstöruokailussakin
tarjotaan yhtä tai kahta Sydänmerkki-leipälaatua joka päivä. Suosituinta
kuitenkin taitaa olla esimerkiksi paikan päällä paistettava leipä, joka on
lämmintä ja tuoretta ja itse leikattavissa.

-Ikäihmisten
aterioihin kaivattaisiin myös vaihtelevuutta leipien suhteen. Aterioiden
suolamäärät ovat jo nyt niin minimissä, että niistä sitä ei voi enää vähentää.
Jos leivissä olisi tarjolla myös vähäsuolaista pehmeää, vaaleampaa leipää, se
olisi erittäin tervetullutta, Mikkola sanoo.

TEKSTI

MARJA
NYMAN

KUVAT

MARJA NYMAN

KYMIJOEN RAVINTOPALVELUT OY

Tiedoteryhmä