Kouluruokamuistoja kouluajoilta Länsi-Suomessa

Kouluruokamuistoja

Kävin kansakoulua Kosken Tl Tapalan kylässä 1970-luvulla. Koulussa oli oma pienoinen keittiö ja vaikka olin melko tarkka ruokani suhteen, en muista ikäviä ruokamuistoja noilta ajoilta - vai kultaako aika muistot? Ennen kouluun menoa 6-vuotiaana muistan kyllä syöneeni neuvolatädin määräämää suklaata siksi, että se olisi lisännyt ruokahaluani. Taisin olla tarkka ravintoni suhteen jo pienenä. Ei siis ihme, että myöhemmin kiinnostuin ruoasta ja siitä tuli työni.

Kouluruokamuistoni

Kansakoulun ruokalista oli melko suppea: perunoita, perunamuusia, perunalaatikkoa, jauhelihakastiketta, makkarakastiketta, nakkikastiketta, jauhelihapullia- ja pihvejä, makkara-, kaali-, pinaatti- ja hernekeittoa ja taisi olla kanaviillokkikin jo tuolloin listoilla. Siskonmakkarakeitto ei maistunut. Mutta muuten taisin olla koulussa niin kiltti, että en arvannut jättää syömättä ruokia. Edellä mainitut ruoat ovat edelleenkin osittain käytössä, esimerkiksi jauhelihapihvit maistuvat.

Keskikoulun ja lukion kävin Kosken keskustassa 1970-luvun lopulta 1980-luvulle. Koulussa oli oppilaita noin 500 ja kouluruokala oli paljon isompi kuin kansakoulussa. Kosken Tl keskikoulun ja lukion ruoat valmistettiin kouluruokalan omassa laitoskeittiössä ja ruoka oli kaikille samaa, niin oppilaille kuin opettajille. Ei ollut kasvisvaihtoehtoja eikä juurikaan erityisruokavalioita, mitä nyt diabeetikoille hedelmäsokerilliset versiot. Tuohon aikaan kouluun kuului iltapäivisin välipala ja diabeetikoille tarjottiin nykynäkemykseen nähden oudosti hedelmäsokerista tehtyjä herkkuja. Välipaloja olivat kiisselit, jogurtit, banaani, appelsiini, omena ja ”kolmiomallinen pillimehu”. Välipaloja suorastaan jonotettiin ”kahden välkällä” ruokalan käytävässä leveälahkeisissa farkuissa ja kun nuo mehut oli juotu, ”tyhjien” tetrojen päälle hypittiin ja poksauteltiin ne. Nyt aikuisena mietityttää, että mahtoipa olla sotkua.

Muistikuva ruoista on melko neutraali, kaikki luokkatoverini kuten minäkin kävimme syömässä ruokalassa, mutta usein lähdettiin lisäksi keskustaan kioskille tai ”Villentorille”, useimmat karkkiostoksille, ”merkkareita” ja muita sen ajan herkkuja ostamaan. Nyt mietityttää, miten tuo kaikki ehdittiin tehdä puolen tunnin aikana, sillä en muista, että olisimme juurikaan käyttäneet koulutunteja kaupoissa luuhailuun.

Näkkileipä kera pienen sulatejuustokolmion ja maito olivat kyytipoikana aina ruokailussa ja ne taisivat olla suosituimmat syötävät. Lisukkeina oli tosi usein pakastevihanneksia: hernettä, porkkanaa ja kukkakaalia -ylikypsinä sekä tietysti perunaa -ylikypsää sekin. Inhokkeina muistuvat näin vuosien jälkeen mieleen ylilöysä, vuoassaan lilluva maksalaatikko, ylipaksu isossa laitosvuoassa (GN) paistettu veripalttu sekä tilliliha, joka ei maistunut kuin rasvaiselta sitkeätä lihalta -  todellakin inhosin niitä lihan jänteitä, enkä vieläkään voi ajatella, että tekisin huvikseni tillilihaa ruoaksi. Maksalaatikosta olen onnistunut tekemään itse kiinteämmän herkullisen reseptin ja tätä syön nykyään mielelläni myös muulloin kuin jouluna.

Kouluruokamuistoni

Kouluaikojen makkarasopassa lillui mielestäni liikaa rasvaa liemessä. Sittemmin olen sitä sentään makkarakeittoa syönyt ja tehnyt reseptin Myllyn Parhaalle. Katso toimiva makkarakeiton versio tästä.

Riisiruoat, makaroni ja spagetti tekivät tuolloin tuloaan, mutta eivät olleet läheskään niin yleisiä kuin nykyään. Muistikuva koulun makaronilaatikosta on ylikypsää makaronia sisältävä ruoka, jossa jauhelihasattumia oli siellä täällä. Muistelen, että laatikko oli tosi kiinteäksi jämähtänyttä. Ei tainnut vetää vertoja sen ajan laatikko tälle reseptilleni. Reseptissä olen mukaillut hieman vanhempia aikoja, jolloin jauhelihaa ei käytetty lainkaan makaronilaatikossa. Laatikkoon käytetty makaroni oli pitkää putkimakaronia, joka pätkittiin käsin lyhyemmäksi laatikkoa varten.

Herkullisimpia ruokia kouluaikoina olivat hernekeitto ja pannukakku. Hernekeitto tehtiin aina herneistä liottaen. Nykyään yleisempi, paljon nopeampi versio on tämä einesversio.

Pannari oli jo silloin hyvää mansikkahillolla ja nykyisin sen voi valmistaa todella helpolla valmiista jauhoseoksesta.

Spagetti ja nakki- tai jauhelihakastike sekä uunikala olivat hyviä. Myös Linströmin pihveistä eli jauheliha-punajuuripihveistä pidin. Otaksun, että nykymakuuni nuo ruoat saattaisivat tuntua melko mauttomilta. Mausteiden käyttö oli vähäistä kouluaikanani, ei ollut chiliseoksia, vain suolaa, valkopippuria, paprikajauhetta ja lihaliemikuutioita. Pizza toki teki jo tulojaan ja tykkäsin leipoa sitä kotona, mutta koulussa pizzoja ei vielä tarjoiltu.

Pikkutyttönä tykkäsin leipoa paljon. Aina kun lapsuudenkodissani kävi kylässä vieraita, halusin leipoa heille jotain. Äidilläni oli ”leivinhuone” eli apukeittiötyyppinen huone isolla leivinpöydällä ja leivinuunilla. Olosuhteet harrastukselleni olivat todella hyvät. Eihän tuollaisia ”leivinhuoneita” ole nykyään enää kenenkään kotona. Esimerkiksi tämä Ruiskeksi-resepti on noilta ajoilta peräisin.

Myös pullaa leivoin lähes joka viikko, esimerkiksi rahkapiirakkaa tai korvapuusteja leivoin todella usein. Muistelen levittäneeni korvapuustien täytteeseen aina runsaammin voita, sokeria ja kanelia, kuin uskalsin kertoa. Korvapuusteista leivoin lisäksi usein bostonpullaa.

Kermavaahdosta en pitänyt, kuorin aina ottamistani täytekakkupaloista kermavaahdot pois. Niinpä nykyisin teen kermavaahdon aina rahkalla ja maustan sen hyvin vaniljalla.

Keskikoulun kotitaloustunneilla 13-15 -vuotiaana innostuin lisää leipomisesta ja ruoanlaitosta. Opettajani oli Pirkko Nyhä ja hän oli hyvin innostava opettaja. Niinpä päätin jo silloin, että haluan isona kotitalousopettajaksi. Minulla on jäljellä vanha kotitalouden kirja, josta on innostavaa katsoa, kuinka paljon olen alleviivannut tärkeitä asioita: näyttää siltä, että olin kiinnostunut lähes kaikesta kotitaloudessa!

Kouluruokamuistoni

Mielenkiintoista on huomata, että jo tuolloin koulussa on opeteltu erikoishedelmiä: esim. granaattiomena, papaija, avokado ja passionhedelmä löytyvät kirjan erikoishedelmäkuvista. Tosin mitään noista erikoisuuksista en ollut maistanut, eikä niitä kotitaloustunnilla käytetty.

Kouluruokamuistoni

Hedelmäsalaatti tehtiin käyttäen omenaa, appelsiinia, viinirypäleitä, päärynää ja persikkaa. Niitä käytettiin myös kakkujen täytteenä ja sen ajan trendiherkkuun uunijäätelöön. Hedelmät kuorittiin aina, sillä kuorien myrkyistä varoitettiin jopa koulukirjassa. Kakuntäytteisiin, kääretorttuun, piirakoihin ja uunijäätelöön käytettiin toki paljon itse poimittuja marjoja.

Kouluruokamuistoni

Ajat todella muuttuvat, sen huomaan, kun vanhoja koulukirjoja selailee. Kotitalouskirjassani on kerrottu makaronista seuraavaa: ”Hinnaltaan makaronit ovat viljavalmisteista kalleimpia.” Kirjassa on myös pohdintatehtävä: ”Mitä haittoja siitä olisi, jos makaroni ja riisi syrjäyttäisivät perunan aterioiltamme?”

Toisaalta joitain nykytrendejä oli nähtävissä jo kouluaikanani. ”Köksänkirjassani” kerrottiin, että on hyvä löytää aikaa yhteiseen ruokailuun. Mielikuvani lapsuudestani on, että yhdessä syöminen oli normaalia, siksi tuntui oudolta lukea kirjasta, että yhteisen ruoka-ajan löytyminen olisi ollut jo silloin ongelma. Ehkä lapsuuteni maalla oli kuitenkin rauhallisempaa kuin kaupungeissa ja yhdessä ruokailuun oli aikaa. Kyläläiset ja sukulaiset kävin paljon kylässä ja vierailuihin liittyivät aina kahvit tai ruokailu. Toista on nykyisin, nautitut ateriat kuvataan ja kerrotaan Facebookissa tai Instagrammissa ystäville ja sukulaisille, mitä on syöty. Ruokakuvat eivät korvaa yhdessä syömistä! Onneksi nyt tänä vuonna 2017, 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, satsataan teemaan #Syödäänyhdessä.

Kouluruokamuistoni

Hei,
kyllä kouluruoka on nykyään vaihtelevaa. Kun muksujeni kouluun ruoka tuli muualta, oli osittain ruskistuneita/mustuneita kohtia valmiiksi kuorituissa perunnoissa. ihmettelin lasten valitusta näistä ja pyysin näytteen "kumiperunoista". maistui "männävuoden paleltuneelta potulta". nyt suunnittelen yhtä koulun keittiötä, missä valmistetaan itse ja oli hyvää, kun sain maistaa. totesivat, ettei mausteissa säästellä enää kun lapset tottuneet syömään vaikka mitä kepappia ja pitsaa, kiinalaista...
Itse kouluaikoina pääasiallisesti sain hyvää perusruokaa, kouluissa oli omat keittäjät. Ei ollut lasteni inhokkia, appelsiinimehussa uitettua lohta. Olisi edes sitruunaa, toivoivat lapset lohen kastikkeesta.

Mielenkiintoinen historiikki, nostalgiset kuvat. Hienoa, että olet säästänyt vanhoja koulukirjoja. Maalaistalon tytön suhtautuminen ruokaan ollut tervejärkistä pienestä pitäen! Kiitos blogista!

Kävin koulua Kankaanpään keskuskansakoulussa 1950-luvun loppuvuosina. Iso, uusi koulu, suuret ikäluokat aloittivat silloin.
Jos ei ruoka ollut hääviä kotona, niin ei ollut koulussakaan. Oli oma keittola ja ruokasali, ämpäri pöydän päässä ja oppilailla emalikulhot ja lusikat. Parasta oli jauhelihakastike ja perunat. Lusikoilla sekin syötiin. Makkarakeitto oli kamalaa, ruoka muuten puuroja ja vellejä pääasiassa. Suklaapuuro oli niistä parasta, mutta sitä oli peräti harvoin kuten jauhelihasoosiakin. Omat voileivät oli mukana, minulla äidin leipomaa ruislimppua ja voita päällä. Toisilla oli juustoakin. Vieressäni istuvalla tytöllä oli kerran eväänä banaani. En ollut ikinä nähnytkään. Jo tuoksu sai veden herahtamaan kielelle.
Keskikoulussa ja lukiossa en sitten enää syönytkään, kun se olisi maksanut. Maitopullo ja voileivät repussa riittivät.
Kun olen tehnyt päivätyöni opettajana, on ruokailu todella muuttunut. Viimeisinä vuosina se oli niin hyvää ja monipuolista, että jäin kaipaamaan. En ymmärrä oppilaiden valitusta, johon vanhemmatkin uskovat.

Plain text

  • Et voi lisätä HTML-tageja.
  • Verkko- ja sähköposti-osoitteet muuttuvat linkeiksi automaattisesti.
  • Pitkät lauseet rivittyvät automaattisesti.