Omega-rasvahapot

Ihmiselle välttämättömiä ravinnosta saatavia tyydyttymättömiä rasvahappoja ovat omega-3-rasvahapporyhmän alfalinoleenihappo ALA sekä omega-6-rasvahappoihin kuuluva linolihappo LA. Ihmiselimistö pystyy valmistamaan kahdesta edellä mainitusta kaikki tarvitsemansa rasvahapot, myös siis EPA:a ja DHA:ta, joita on runsaasti kalaöljyssä.

Länsimaisessa ruokavaliossa omega-6- ja omega-3-rasvahappojen saantisuhde on vääristynyt, joka altistaa erilaisille terveysongelmille. Saamme omega-6-rasvahappoja jopa 20 kertaa enemmän suhteessa omega-3-rasvahappoon, kun suositus omega-6-omega-3 -saantisuhteeksi olisi 4:1 (EU:n suositus). Pellavaöljy sisältää alfalinoleenihappoa ja linolihappoa suhteessa 4:1 ts. öljyn rasvahappokoostumus on ihanteellinen korjaamaan vääristynyttä saantisuhdetta. Missään muussa tunnetussa kasviöljyssä omega-3-rasvahappojen osuus ei ole yhtä suuri.

Vaikka omega-3-rasvahappoja on tutkittu runsaasti, ALA:n optimaalista saantitasoa ei toistaiseksi tunneta. Arviot vaihtelevat reilusta yhdestä grammasta 2,5 grammaan päivässä ihmisestä riippuen. Tärkeämpää onkin kiinnittää huomio omega-3- ja omega-6-rasvahappojen oikeaan saantisuhteeseen.

Muita pellavatuotteita (siemeniä, rouhetta tai jauhoa) suositellaan yleisesti käytettävän kohtuudella (maksimissaan 25-30 g päivässä) niiden sisältämien syanogeenisten yhdisteiden ja kadmiumin takia. Pellavansiemenöljy on kuitenkin tutkitusti turvallista, koska kyseiset aineet eivät rikastu öljyyn pellavansiemenöljyä puristettaessa.

Omega-3-rasvahappojen keskeisiä vaikutuksia elimistössä:

• vähentävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin
• ehkäisevät kolesterolin ja verenpaineen nousua
  
• toimivat hermostossa välittäjäaineina 
• pitävät ihon, hiukset ja kynnet pehmeinä 
• toimivat hormoneina 
• ehkäisevät masennusta, muistihäiriöitä ja parantavat keskittymiskykyä 
• auttavat ehkäisemään 2-tyypin diabetesta, tiettyjä syöpätyyppejä, reumaa ja munuaistauteja